Tavaratilassa oli homepilkkuiset vanhat vanerit joten sekin tarvi uudistaa.
Seinien väriksi valikoitui sama Manilla Green kuin työkaverin MK1 Caddyssä.
Tavaratilassa oli homepilkkuiset vanhat vanerit joten sekin tarvi uudistaa.
Seinien väriksi valikoitui sama Manilla Green kuin työkaverin MK1 Caddyssä.








Aikaisemmassa työpaikassani työautona oli vanha laatikkomallinen LT. Vaikka itselläni oli joku henkilöauto, niin mieluiten ajelin aina tällä tiiliskiven muotoisella pakettiautolla. Näin jälkikäteen ajatellen aina hymy huulilla, aurinko paistoi, linnut lauloi, palmut huojui ja kauniit tytöt huokaili etupenkillä
Muutama vuosi sitten kaveri osti vanhan palokunnan miehistönkuljetusauton, josta olin aivan pähkinöinä. Ei muiden kavereiden sadantonnin Sprintterit kiinnostanut enään yhtään.
Auto on kevytkuorma-auto 6-sylinterisellä Turbodiesel koneella, jossa myös välijäähdytin. Se on rekisteröity 9 hengelle. Välitilassa on vastakkaiset penkit 3+3 ja edessä normaalit 3 paikkaa. Takatavaratila on pieni, mutta sinne mahtuu kuitenkin helposti enduromoottoripyörä tai polkupyörä.
Asia kuitenkin unohtui kun kaveri muutti jenkkeihin ja auto oli hävitetty johonkin ”säilöön” siksi aikaa. Kunnes se putkahti esiin aurinkoisena päivänä Yyterissä. Katso koko tarina klikkaamalla tästä.
Hienot kuvat @Tarmo Lehtinen (Erotat kyllä)
Teipeissä kantavana ideana oli 1981 KTM GS125 tankintarrat sekä Specializedin jenkkivani, jotka molemmat ovat aikakauteen sopivia. Toinen kylki olisi KTM ja toinen Specialized.
Tarrakeisarina toimii Erkki Manni MainosElosta.




Alunperin LT:ssä on ollut 14 tuumaiset vanteet. Nyt paikallaan oli 15 tuumaiset. Kaverilla oli jäänyt vanhasta paripyörällisestä Sprinteristä 16-tuumaiset, jotka kinusin sovitettavaksi. Nehän sopivatkin täydellisesti, vaikka alkutietojen mukaan niissä olisi pitänyt olla ainakin liian pienet pultinreiät. Vanteet hiekkapuhallettiin ja maalattiin mustaksi.




Eturenkaan kokona 205/75R16 joka täyttää rengasaukon hyvin ja pitäisi kaiken järjen mukaan mahtua pyörimäänkin.
Ohjaamoon vuotanut vesi oli tehokkaasti syönyt jalkatiloissa olevaa äänieristystä. Jalkatilaan laitoin siveltimellä levitettävää Brax Xvibration äänieristettä Fanatic Audiolta. Ja keulapeltiin STP Black Goldia sekä STP Aeroflexiä.
Jalkatilat maalasin massauksen jälkeen auton ulkomaalilla.








Maskin asennuksessa oli tietysti normaalit toimenpiteet. Toisesta lampunkehyksestä puuttui kiinnikkeestä pohja kokonaan, jonka tein korjausmassasta uuden ja hioin sopivaksi. Myös kiinnikenastat puuttui kokonaan, jotka korvasin pultilla kiinnitettävillä metalliliuskoilla. Valitettavasti näistä jäi kuva ottamatta, eikä enää viitti irroittaa.
Alla kuitenkin kaksi vaihtoehtoa maskin värille. Punainen tai harmaa. Onko kumpi parempi vai pitäisikö olla musta?

Maalauksen jälkeen isoimpana hommana oli sivulasin ja tuulilasin asennus paikalleen. Molemmat ovat tiivisteellä kiinni olevia laseja ja sivulasissa lisäksi kiilahihnakiristys. Tuulilasiin löytyi vielä uutta tiivistettä mutta joutui tilaamaan englannista Brickwerksiltä.
Työkaverilta onneksi löytyi työkalut lasien kiinnitykseen.











Vihdoinkin koitti maalauksen aika. Oli muuten mielenkiintoinen ajella räntäsateessa autolla jossa ei ole sisustaa, mittarivaloja, lämmityslaitetta, sivuikkunoita yms ja tuulilasikin kiinni vain jeesusteipillä. Ei tällä toki vahingossa ylinopeutta ajella vaikkei mittareita olekaan 🙂
Peltihommissa isoin vika oli tuulilasin alareunassa, joka oli niin reikäinen, että sateella vesi tuli lattiamattojen alle ja ryöpsähti maahan oven avatessa. Siihen löytyi korjauspelti, joka vaihdettiin. Etupellin takanakin oleva pelti oli aika huonossa hapessa. Se korjattiin hitsaamalla korjauspaloja.
Valmista tuli kuitenkin ennen maalarille lähtöä. Sivuikkuna otettiin irti ja tuulilasi on kiinni Jeesusteipillä. Aukasin myös jo valmiiksi niitit peilien kiinnikkeistä ja irroittelin ovenkahvat, antennit yms irti lähtevät.